Clifford D. Simak: <em>Ring Around the Sun</em>

Vaikka nykyäänkin yritän hankkia uusia kirjoja vain sitä mukaa, kuin oikeasti tarvitsen uutta lukemista, löytyy hyllystä silti vielä kirjoja, joita en ole lukenut. Kuten tämä Clifford D. Simakin hieman vähemmän tunnettu teos Ring Around the Sun vuodelta 1953. Sisäkannen merkinnän mukaan olen ostanut ko. teoksen vuonna 1995, joten oli ehkä jo aikakin tarttua siihen. Clifford D. Simak on tietysti kaikille hieman pidempään scifiä lukeneille ja seuranneille tuttu nimi, mutta voi olla, että hän on hieman vaipunut unholaan viime vuosina; kuollut kirjailija kun ei uusia teoksia enää tuota, ja mielenkiintoisena pysyminen vaatii yleensä uuden tuottamista, klassikko-status kun yleensä johtaa vain siihen, että vaikka nimi olisikin tuttu, itse kirjoihin ei silti välttämättä tutustuta. Klassikko-leima kun usein myös sisältää mielleyhtymiä vanhanaikaisuudesta, tylsyydestä ja sellaisesta tuttuudesta, joka on kivaa vain, jos se kuuluu omaan lapsuuteen — mikään ei siis erityisesti rohkaise uutta lukijaa tarttumaan "klassikkoon". Simakin kohdalla kyllä kannattaisi. Itse tätä kirjaa lukiessani olin useassa kohtaa hämmentynyt siitä, kuinka vähän vanhanaikaiselta kirjoittaja tuntuikaan — huomattavasti vanhemmalta tuntui tähän painokseen liitetty Harry Harrisonin esipuhe, erityisesti kommentteineen sukupuolirooleista Simakin teoksissa. Simak sen sijaan kirjoittaa tekstiä, joka ei jää yhtään jälkeen nykypäivän poliittisen scifin kirjoittajista, ja Simakin humaani ja positiivinen maailmankuva olisi kyllä edelleen paikallaan. Ring Around the Sun kertoo kirjailijasta, oletettavasti tieto- sellaisesta, joka tahtomattaan joutuu selvittelemään maailmaa muuttavien outojen teollisuustuotteiden alkuperää: Mistä ilmestyvät markkinoille partaterät, jotka eivät koskaan tylsy? Tai autot, jotka kestävät ikuisesti? Ja onko joissain naapurin vanhan miehen horinoissa oikeasti jotain perää? Tämä kaikki tietysti johtaa elämää suurempaan seikkailuun, jossa päähenkilön käsitys maailmasta ja itsestään muuttuu täysin, ja itse asiassa, niin muuttuu maailmakin. Simak ei koskaan häpeillyt olla poliittinen, jopa filosofinen teoksissaan, eikä näitä tässäkään kaihda. Joissain tapauksissa tällä saattaa olla lukukokemukselle haitallisia vaikutuksia. Tässä kirjassa haitallisuus ilmenee noin kirjan puolivälin jälkeen. Rauhallinen alku johtaa yhä kiihkeämpirytmisiin tapahtumiin, kunnes yht’äkkiä siirrytään toisaalle, rauhalliseen ja levolliseen ympäristöön ja kerrontaan. Kerronnan tyyli kyllä kuvastaa hyvin kertomuksessa tapahtuvia asioita, mutta silti puolivälin jälkeinen pohdiskelu saattaa lukijasta tuntua hieman puuduttavalta. Kirjan loppukaan ei ole kauhean tyydyttävä, mutta kirjojen loput harvoin ovat. Näistä puutteista huolimatta Simak on kuitenkin loistava kertoja, ja kertoo alle kahdessasadassa sivussa tarinan, josta joku olisi varmasti vääntänyt tylsääkin tylsemmän trilogian. Simak nimittäin edustaa sitä vanhaa, jo kuolleeksi pelkäämääni scifikirjailijasukupolvea, joka kirjoitti tiiviisti ja ytimekkäästi, eikä yrittänyt venyttää ideoistaan mahdollisimman pitkiä. Liekö sitten ideoita ollut niin paljon, ettei joka ikistä tarvinnut venyttää kuin sitä ainoaa. Kuten jo totesin, Ring Around the Sun ei ole Simakin tunnetuimpia teoksia, ja itse lukemistanikin ehkä heikoin, mutta hyvä kirja se silti on, ja yhä edelleen lukemisen arvoinen.